Stressipohdintaa lukemani pohjalta

Stressitön muutaman päivän loma avaa ajattelukanavat pohtimaan stressin olemusta.

Stressikynnys on meillä jokaisella henkilökohtainen. Eri ihmiset vaativat eri määrän painetta, jotta stressireaktio ”taistele tai pakene”-reaktio käynnistyy. Kuitenkin on hyvä muistaa, että ilman haasteita, pikkupaineta, motivaatiota, kiihokkeita emme voisi oppia uusia asioita ja kehittyä. Elämässä stressin aiheuttajat, huolimatta ilmenemismuodoista, ovat haitallisia vain, jos ne ovat tarpeeksi intensiivisiä ja pitkäaikaisia aiheuttaakseen stressireaktiota meidän kehossamme.

Meidän kaikki aiemmat kokemuksemme, kasvuolosuhteemme, sairaskertomuksemme, koulutuksemme, treenaamismuotomme, asenteemme ja arvomme, jotakin mainitakseni, yhdessä vaikuttavat, miten helposti altistumme ulkoisille jännitteille, haasteille. Aivot välittömästi reagoivat kuhunkin tilanteeseen ja tekevät siitä vaatimus- ja uhka-analyysin. Se määrittelee tilanteen stressireaktiotason ja keho toimii sen perusteella.

Stressin alkaessa keho saatetaan fyysiseen valmiusvaiheeseen erilaisten kehossa tapahtuvien tärkeiden muutosten kautta. Kun taas stressi on ohi, kehossa tapahtuva lepovaihe eli palautumisvaihe huolehtii energian saannista esim. ruoansulatukseen ja puolustusjärjestelmän tarpeisiin tuhoamaan haitallisia, tulehduksia aiheuttavia bakteereita ja viruksia. Tässä monimutkaisessa säätelyssä suurena apuna ovat kemialliset aineosaset, hermovälittäjäaineet eli neurotransmitterit.

Mieleenpainuvimmassa esimerkissä edellä mainitusta toiminnasta on vertaus keskushermostosta ja autosta. Parasympaattista hermostoa voi verrata kaasuttamiseen ja sympaattista hermostoa jarruttamiseen. Jos kaasu on jatkuvasti pohjassa, lopulta jotain hajoaa. Jos taas jarrutamme kaiken aikaa, jotain hajoaa lopulta silloinkin. Auto toimii moitteettomasti, kun kaasu ja jarru toimivat tasapainoisesti sopusoinnussa.

Sama pätee keskushermostoonkin.

Puolustusjärjestelmään mennäkseni, miten se pystyy huolehtimaan, suojaamaan meidän terveyttämme, jos elämme jatkuvan stressin alla?

”Taistele tai pakene”-stressireaktio toimii periaatteessa palohälyttimenä. Kukaan meistä ei kestä, että se soi ja on kaiken aikaa päällä. Sen tarkoituksena on soida hätätilanteissa, kun on kyse henkemme pelastamisesta.

Kehomme siirtyessä ”taistele tai pakene” –tilaan, tapahtuu verenkierrossa huomattavia muutoksia. Esimerkiksi veri ei enää virtaa vatsaan auttamaan ruoansulatuksessa. Veri ei virtaa aivoihimme luomaan ajatuksia. Se ei kulje munuaisiin, eikä maksaan. Suurin osa verestä virtaa lihaksiin, sillä on taisteltava tai juostava. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti.

Näiden muutosten on tarkoitus pelastaa henkesi. Kuitenkin ne saattavat stressitilan vaan jatkuessa pitkään, vahingoittaa elimiä. Erityisesti huomionarvoinen asia on immuunijärjestelmämme tässä tilanteessa. Puolustusjärjestelmäämme muutokset vaikuttavat suoraan.

Me tulemme hyvin toimeen tietyn määräaikaisen stressin kanssa, ennen kuin jotain hajoaa. Kun ”stressitynnyri” täyttyy, heikoin lenkki murtuu. Kun palohälytin alkaa soida, aivoista lähtee viesti immuunijärjestelmälle. Immuunijärjestelmän solut vapauttavat hermovälittäjäaineet, joita hermosolut tarvitsevat. Niiden viesti on yksinkertaisesti: ”sulkeudu”, ”pysähdy”.  Jos puolustusjärjestelmämme lakkaa taistelemasta bakteereita, sieniä ja viruksia vastaan 5 minuutiksi, ei se mitään. Eikä sekään, että ruoansulatusjärjestelmämme lakkaa toimimasta 5 minuutiksi.

Ongelmana on, että elämme nykyään monilta osin jatkuvassa ”taistele tai pakene”-tilassa jatkuvista taloudellisista paineista johtuen. On suorituspaineita koulussa, vapaa-ajan harrastuksissa, paineita ylikuntoilusta, ylitreenaamisesta, vääristä elämäntavoista, vääristä työolosuhteista, on tavoitepaineita  töissä, ympäristöstä johtuvia paineita, imagopaineita, potilaiden kohdalla ylilääkityspaineita, vanhempien työn ja kodin tasapainotuspaineita, globaali elämä asettaa omat painensa jne… Aika ei yksinkertaisesti aina riitä eikä asiat vaan etene suunnitelmien mukaisesti.

Yksi kysymys, kun terveytemme on vaakalaudalla, on hyvä kysyä itseltään: ”Mikä stressi tämän aiheuttaa ja miten voin sen poistaa”? Stressi lamauttaa ensimmäisenä puolustus- ja itsehoitojärjestelmämme, jos se on joka päivänen kahlitsijamme.

Me kaikki tarvitsemme vahvan immuunijärjestelmän tuen pysyäksemme hyvässä kunnossa joka päivä.

Jaksan vielä viitata viime viikon blogitekstiini 14.4 järjestettävästä Akatemiasta ja upeaan tilaisuuteen saada ensikäden tietoa myös puolustusjärjestelmän vahvistamisesta. Vielä ehtii, kukaan ei jää ovien ulkopuolelle.

Blogiterveisin, Marita Isomäki

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>